lauantai 27. helmikuuta 2010

linnake

Kuva kunnian päiviltä. Kuvaaja tuntematon ja kuvausaikakin kadoksissa.

perjantai 26. helmikuuta 2010

torstai 25. helmikuuta 2010

sahapukki

Vanhaan tapaan saarelaiset merkitsevät kivillä omaisuudekseen rantaan huuhtoutuneet polttokelpoiset puut tai muuhun käyttöön sopivan puutavaran. Viime syksynä ajautui saaren lähistölle Viron rannikolta matkansa aloittaneita pihkaisia, kovia lehtikuusitukkeja, jotka Janne kävi hinaamassa moottoriveneellään rantaan ja pätki ja pilkkoi ne talven polttopuiksi.

ovet

Armeija ja vankeinhoitolaitos ovat perinteisesti harrastaneet puurakennuksissa mustia ovia. Minkähän takia? Nämä ovet ovat SA:n jäljiltä. (Myös Venäjän armeija oli täällä, joskin lähti jo 1918.) Keskimmäisen rakennuksen savupiippu on saunan merkki.

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

merkit

torstai 18. helmikuuta 2010

väylällä

kulmat hioutuvat

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

pihakoivu

Saarella talvisin oleskeleville teerille ei viljalti ruokailukoivuja ole, mutta karussa kivikossakin viihtyvät ryömiväkasvuiset katajat tuottavat runsaasti ravinnoksi kelpaavia marjoja. Ns. kuuluisa oppinut ystäväni kertoi, että Jurmossa on paljon enemmän teeriä ja että ne elävät siellä marjoilla.

lauantai 13. helmikuuta 2010

majakka

Majakka on vielä muutakin kuin saaristoturismin eksotiikkaa.

keskiviikko 10. helmikuuta 2010

evät

Hylkeenevät rantavajan seinällä kertovat hylkeenpyyntiperinteestä. Hylkeiden rauhoitusaika kestää huhtikuun puoliväliin.

Potkukelkalle on tänä talvena ollut käyttöä.

tiistai 9. helmikuuta 2010

oksat

maanantai 8. helmikuuta 2010

pelastuksen välineet

On jo sen verran pitänyt pakkasia, että voi uskaltautua jäälle naskalit kaulassa uittamaan verkkoja.

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

iltavalo

Utö on Suomen eteläisin asuttu saari. Se oli puolustusvoimien valmiuslinnakkeena vuoden 2005 lopulle, jolloin se muutettiin vartiolinnakkeeksi. Utössa on ollut asutusta vuodesta 1540, jolloin luotsitoiminta saaressa Ruotsin kruunun määräyksestä alkoi.

Utö on Suomen vanhin majakkapaikka. Jo 1200-luvulla siellä oli merimerkkinä kivistä ladottu rakennelma ja 1500-luvulla masto, jonka päässä oli tynnyri, jossa pimeän aikana paloi tuli.

Saarta on sijaintinsa vuoksi sanottu Itämeren silmäksi.

Myöhempi Suomen eteläisin majakka, Suomen Leijona, seisoo meren pohjalla keskellä avomerta, 46 km Utöstä lounaaseen. Se valmistui 1987 ja sen valonkorkeus on 22,7 metriä. (Utön majakan valonkorkeus on 39,6 m.) Majakka on tehty teräksestä, paitsi helikopteritaso, joka on betonia ja toimii tärinöitä vaimentavana painona. Majakan voimanlähteenä on tuuligeneraattori ja valotunnuksena valkoinen vilkku 12 sekunnin välein.

Sinivalkoiseksi maalattu majakka kertoo maahan saapuville Suomen aluevesien alkamisesta. Kerrotaan, että nimi Suomen Leijona annettiin vastineeksi Ruotsin Svenska Björnille. Suomen Leijona on Suomen eteläisin rakennelma.

lauantai 6. helmikuuta 2010

törrökit


Saaren kasveista tekee mieleni mainita merikaali, jota tavataan luonnonvaraisena ulkosaarten rannoilla. Aivan uskomattoman rehevänä se työntyy esiin karusta rantakivikosta, josta ei voisi kuvitella löytyvän muuta kuin myrskyn tuomaa muoviroinaa.

keskiviikko 3. helmikuuta 2010

maanantai 1. helmikuuta 2010

talven kynsissä

Talvi on saanut saaren haltuunsa. Vuosikausiin ei ole ollut nykyistä määrää lunta ja yhtä tiukkaa ja pitkällistä pakkasjaksoa. Jossain Utön ja Jurmon välillä on vähän sulaa. Jurmolaiset jätetään laivasta jäälle kilometrin päähän saarestaan. Väylällä yhteysalus joutuu ottamaan takapakkia päästäkseen etenemään.

Aurauskalustoa ei Utössä ole. Traktorilla ja mönkijällä ajetaan teille kulku-uria jalankulkijoille, mutta aamuvarhaiset laivallemenijät joutuvat yömyräkän jälkeen tarpomaan lumessa ja pimeässä.

Aamun pimeydessä m/s Eivor koukkasi Jurmosta valonheittimiensä loisteessa saarestatulijan, joka odotteli laivaväylän vieressä kuusenkäkkärä huomiomerkkinään.

Myös Aspösta otettiin laivaan "jääkyytiläinen".