Muuan naapuri kyseli toissa päivänä ottamiani aaltokuvia, koska aivan ilmeisesti epäili kertomustani kuvaamistani tyrskyistä. Mistään lounaismyrskystä ei tietenkään ollut kyse, mutta kunnon tyrskyistä kuitenkin. Ehdin vetäytyä kuvasarjan alimman aallon tieltä, mutta sain silti kenkiini vettä. Lounaistuulen maine on runoissa lempeä, mutta monesti sen täällä soidessa meri pauhaa, peltikatot paukkuvat ja kylmyys tunkee jäseniin.
Upeat vaahtopäät.
VastaaPoistaEi kahta samanlaista.
VastaaPoistaKomiat on tyrskyt.
VastaaPoistaTuo alin pärske komea.
Kyllä se vesi pian alkaa Loviisanlahdessakin heilua ja pääset skitareita jallittaan.
VastaaPoista