yksi elävä, yksi kuollut

Tämä, rististä huolimatta sosialistista realismia hengeltään muistuttava muistomerkki on vähän tylsä, mutta sille on selityksensä. Muistomerkki liittyy kolmimastoparkki Drakenin törmäämiseen myrskyssä Utön eteläpuolella olevaan Örebådanin rantakallioon 12.11.1929 klo 19. Kaksi miestä yritti kalliolta maihin. Toinen pääsi, toinen menehtyi. Yksi saarelaisista viestitti kookkailla puusta tehdyillä ristillä ja tähdellä haaksirikkoisille, että yksi elävä, yksi kuollut. Uusia yrityksiä haaksirikkoiset eivät enää tehneet. Loput aluksen miehistöstä oli kalliolla kaksi vuorokautta. Viisi heistä kuoli ja kuusi pelastui. Haaksirikosta kertomaan laadittiin saaren eteläniemessä oleva pysti. Kuvan vasemmassa reunassa näkyy hiukan Örebådanin rantaa.

Täydessä puutavaralastissa olleesta aluksesta ajautui rantaan niin paljon puutavaraa, että siitä pidettiin huutokauppa saarelaisille. Utössa rakennettiin niistä kolmeen taloon lisätilaa. Yhdestä Drakenin mastosta tehtiin lattian kannatinhirsi.

hautakivet

Itäniitylle, tämän kiviröykkiön alle, haudattiin talvisodan aikana venäläinen lentäjä Nikitin, joka kuului Vidskärsfjärdenin jäälle pakkolaskun tehneen pommikoneen miehistöön. Jatkosodan aikana samaan paikkaan haudattiin vielä kaksi saksalaisten venäläistä sotavankia, jotka olivat yrittäneet karata Hindenburg-alukselta sen ajettua venäläisten miinaan Utön eteläpuolella 17.11.1942. Laivan miehistö siirtyi muihin aluksiin mutta laivalle jäi vielä ruumaan teljettyinä noin 1 000 venäläistä sotavankia. Hinattaessa Hindenburgia sisäsaaristoon se juuttui karille Snökubbin kohdalla. Tässä vaiheessa osa laivalla olleista vangeista onnistui murtautumaan kannelle mutta saksalaiset ampuivat heitä 20 mm konetykillä. Jotkut yrittivät päästä veneellä pakoon, mutta joutuivat ammutuiksi. Hindenburg saatiin irrotetuksi karilta suomalaisten ja virolaisten voimin, mutta sitä hinattaessa se katkesi ja upposi Lohmin luotsiaseman kohdalla 19.11.1942.

Suomalaiset kuljettivat eloon jääneet vangit proomulla Turkuun. Pakoa yrittäneiden sotavankien vene ajautui viikkoja myöhemmin Jurmon rantaan, mistä mätänemistilassa olleet ruumiit kuljetettiin Utöön haudattaviksi.

impilinna

Tämä venäläisten 1910-luvulla pystyttämä lennätinrakennus on ollut monenlaisessa käytössä, mm. naisten asuntona, mistä sen nimeksi on vakiintunut Impilinna. Nykyään se on kuvataideopiskelijoiden vuokratilana. Edessä olevassa haudassa on jo varmaan ruokamullaksi muhentunut ensimmäisessä maailmansodassa menehtynyt venäläinen lennätinvirkailija. Kivessä on teksti: "Toveri Mihaili Boljakov 28.7.1915.

Rakennuksen takana näkyy jääkauden synnyttämää kivivallia.

sää tänään

Mitä maanpuolustukseen tulee... Sää tänään: +6, eteläkaakko 13, suolaista tihkua, näkyvyys 12 km.

mielenmaisema

Jossakin yhteydessä kirjailija Claes Andersson on maininnut, että karu Jurmo ja sen itäpäässä kasvava sitkeä mänty kuvaavat hänen mielenmaisemaansa. Mainittu mänty toimi vuosikymmenet eräänlaisena Jurmon maamerkkinä, kunnas 1990-luvulla tuuli kaatoi sen päähaaran, eikä männystä ole jäljellä kuin kuivunut tynkä. Viisi kilometriä pitkä ja noin kilometrin levyinen saari on jääkauden synnyttämän III Salpausselän viimeinen näkyvä osa. Jurmosta 13 kilometrin päässä oleva Utö, Suomen eteläisin asuttu saari, on jo luoto. Täälläkin on kivivalli muistona jään reunan sulamisesta.

kyhmyrit

Kyhmyjoutsen on pari- ja pesäpaikkauskollinen. Äskettäinen ankara jäätalvi koetteli niitä kovin kourin ja merikotkat pistelivät nokkiinsa kiinnijäätyneet koukkukaulat. Utön vesiltä tuntuvat kyhmynokat hävinneen melkein tyystin. Nämä joutsenet on kuvattu sisäsaaristossa Pärnäisten laivarannassa. Lähistöllä ruokaili toinenkin joutsenpari. Suomen kyhmyjoutsenkanta on peräisin Ahvenanmaalle tuoduista tarhalinnuista.

väylällä jälleen

kuvajaiset

värilisä

Juolukat ovat varistaneet lehtensä ja kanervat kukkansa. Kivikkoon on syntynyt myöhäissyksyn värimaailma. Moniin kalliosyvänteisiin, pieniinkin, on aikaa myöten syntynyt väreiltään kauniita, pienenpieniä kalliosoita. Niissä olevan kasvuston tunnistamisen jätän arvoisille asiantuntijoille.

talot

Saaren monet armeijan käytössä olleet rakennukset ovat parakkimaisia. Venäläisten jäljiltä olevat talot eivät kuitenkaan ole pahimmasta päästä. Matkailukäytössä oleva Suomen armeijan 2005 jättämä kasarmialue on betoniarkkitehtuuria pahimillaan. Kuvan oikeassa reunassa oleva rakennus on itse asiassa sähköpääkeskus ja on ollut hyvä ratkaisu tehdä siitä maisemaan sopivan mökin kaltainen. Kuvan vasemmassa reunassa oleva talo kuuluu tykistöpatterin tarpeisiin tehtyihin rakennuksiin. Venäläisten aikana siinä oli paloasema. Sittemmin rakennus on toiminut mm. asevarastona, ruokalana, pioneerivarastona ja hitsaamona. Nykyisin varastona olevasta rakennuksesta on tarkoitus tehdä talvi-hembygdsgård. Sähköpääkeskuksen vieressä oleva rakennus on toiminut sotalaitoksen keittiönä ja ruokalana. Nyt sen toisessa päässä on matkamuistomyymälä ja toisessa erään asukkaan hitsaamo. Uloin punaisista rakennuksista on asuintalo, joka on sisustettu vanhasta asumistavasta ja saaren historiasta kertovaksi "mummonmökiksi". Sen takana on venäläistä rakennusperinnettä edustava jordkellaren, joka toimii näyttelytilana. Perimmäisenä on bönehuset, saaren toinen kirkko, joka katsottiin tarpeelliseksi rakentaa 1910, koska saaren vanhusväki ei jaksanut kiivetä majakassa sijaitsevaan kirkkoon. Etualalla on venäläisten rakentamaa mukulakiveystä.