Jossakin yhteydessä kirjailija Claes Andersson on maininnut, että karu Jurmo ja sen itäpäässä kasvava sitkeä mänty kuvaavat hänen mielenmaisemaansa. Mainittu mänty toimi vuosikymmenet eräänlaisena Jurmon maamerkkinä, kunnas 1990-luvulla tuuli kaatoi sen päähaaran, eikä männystä ole jäljellä kuin kuivunut tynkä. Viisi kilometriä pitkä ja noin kilometrin levyinen saari on jääkauden synnyttämän III Salpausselän viimeinen näkyvä osa. Jurmosta 13 kilometrin päässä oleva Utö, Suomen eteläisin asuttu saari, on jo luoto. Täälläkin on kivivalli muistona jään reunan sulamisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti