lauantai 30. huhtikuuta 2011
kirkko, laiva
Jurmon nykyinen kirkko on vuodelta 1846. Perimätiedon mukaan saarella olisi ollut kirkko ja 1100-luvulla, mutta siihen ei tietenkään ole luottamista. Votiivilaivan on tehnyt tuntemattomaksi jäänyt, saarelle 1700-luvulla tullut mies. Saarnastuoli ei ole vinossa pelkästään optisista syistä.
perjantai 29. huhtikuuta 2011
keskiviikko 27. huhtikuuta 2011
kukkivat roudan maat
Oli ihan pakko käydä katsomassa, miten kevät edistyy muualla, ja edistyyhän se: sisäsaariston vedet ovat vapautuneet jäistä ja kevään kukat kukoistavat.
muutos
Jurmon kylänäkymä on vuosien saatossa muuttunut, mutta jotain entistäkin on tämän päivän kuvissa nähtävissä, kuten tuulimylly ja kirkko. Pysyviä ovat kalliot ja meri.
tiistai 26. huhtikuuta 2011
näkymät
Merelliset näkymät ovat Jurmossa tykötulevammat ja tuoksuvammat kuin Utössa, mutta en asettaisi saarta toisen edelle. Utö on leimallisesti luoto, kun taas Jurmo on enimmältään merestä kohonnutta matalaa somerikkoa, Salpausselän harjannetta, jossa on myös kauniita kallioita, laidunmaita ja istutettua metsää. Utön kalliot ovat monin paikoin armeijan arpeuttamat.
maanantai 25. huhtikuuta 2011
täysinpalvellut
Tyypillinen, täysinpalvellut kalastajavene hapertuu Jurmon kylän rannassa. Siitä voi vielä nähdä, millainen se on ollut voimiensa päivinä. Kaunis se on yhä. Aikapäiviä sitten on siirrytty tuottamaan veneitä ongelmajätteestä. Muovivenheestä ei ole kokkopuuksi. Puuta materiaalinaan käyttäviä veneenveistäjiä sentään on. Vielä 1970-luvun alulla Jurmossa elettiin kalastuksesta. Sitten vuosisatainen elinkeino kuihtui pois. Ympärivuotisia asukkaita saaressa on kymmenkunta, mutta joskus on ollut vain yksi.
luonto se on
Luonto se on, joka tikanpojan puuhun vetää, ja tikkatytönkin. Jurmon kolmikymmenluvulla istutetussa männikössä puut seivovat ryhdikkäinä kuin sotilaat.
ilta Jurmossa
Marillekin tiedoksi, että viime lauantaina kiinnittyi kevään ensimmäinen seilipaatti Jurmon laituriin. Juppiporukka kävi näyttämässä, mitä rahalla saa, ja kailotti niin, että ranta raikui. Tekemisen puutetta oli parikymppisillä lintubogareilla, jotka kytättyään rantasipiä alkoivat nakella kivillä veneiden kiinnityspoijuja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)