Tuuleton sää jatkuu. Sataa ohuita huurrehitusia. Ylhäällä olevassa kuvasarjassa on saaren suurin irtolohkare, jota nimitetään rakkaudenkiveksi, koska se antoi jonkinlaisen näkösuojan seurusteleville pareille tuolloin perin karulla kalliosaarella. Viime kesänä taideteollisen oppilaitoksen opiskelijat rakensivat sen viereen penkin. Kiven vieressä oleva pömpeli on hylsyistä päätellen toiminut ainakin haulikkomiesten ampumakoppina. Nyt saarella ammuskellaan vain kiikarein ja kameroin.
Luonto nyt hörhöilee oikein olan takaa ja pitkään!
VastaaPoistaKivat värit sun kuvissa.
Täällä on paljon taivasta ja merta, jotka luovat tietynlaisen valaistuksellisen atmosfäärin. Tietysti jotain riippuu myös kamerasta ja sen käyttäjästä ja nykyisin myös kuvankäsittelystä, joka on ihan oma tekniikkalajinsa, jota en sanottavasti ole opetellut.
VastaaPoistaPienistäkin asioista voi tulla hienoja kuvia, kuten tuo pyykkipoikakuvakin osoittaa. Muutenkin kuvasi ovat tärkeä dokumentti sieltä saaristosta.
VastaaPoistasuloensio
VastaaPoistaKiitos mielipiteestäsi!
Huurrehörhöä on nyt joka puolella. Siellä hörhöt erottuvat taustastaan upeasti. Kauniita kuvia, ellen sanoisi upeita ja poikkeuksellisia.
VastaaPoistaHörhö on alkanut taiteilemaan, kunhan vielä opettelisi sommittelamaan=D
VastaaPoistaEi kait pääkohteen aina tarvitse olla keskellä kuvaa, vai mitä?
Eipä sen puoleen pitää minun jotain kriitiikiä antaa, muuten luulet, että olen muuttunut yhtä kiltiksi sinun kanssasi.
Miten oot viihtyny. Onko kirjoittaminen sujunut?
Sanotaan nyt näille uusille blogilaisille, että olemme kuitenkin vielä ihan ystäviä, tämä on vain keskinäistä hörhöilyä =DD
VastaaPoistaKootee
VastaaPoistaKun kuvassa ei ole kuin pääkohde, niin minähän panen kuvan keskelle. Kuten olet havainnut, olen kultaisen leikkauksen maisemaihmisiä.
Kirjoittamassa käyn muualla. Täällä vain makaan sängyssä selälläni, syön voita ja syljeskelen kattoon.
Liisalle
terveisiä.