sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

merenkulun romantiikkaa

PURJEET SUMUSSA

Näät purjeen sumussa. Se ehkä fregatti
tai kevyt huvijahdin purje on,
tai harmaa, raskas kalastajakuunari.
Näät purjeen vain, et mitä alla on.

Et tiedä suuntaa sen, et tiedä satamaa,
miss’ on se pudottava ankkurin.
Se yksin laiturista sumuun katoaa,
ja yksin on se matkan päässäkin.

On yksinäinen purje meistä jokainen.
Ei lokikirjahamme vieras nää.
Ja niinkuin purje nimettömän aluksen
myös muisto meistä sumuun häviää.

Koskela, Unto 1930, Purjeet sumussa, runoja, Otava.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti