Kesällä synkistelin, kun Mikaelin ranta-aitan kupeelta katosi komea suomenpihlaja. Saatan sitä synkistellä vieläkin, mutta uskomattoman nopeasti kanto alkoi työntää lehteviä vesoja ja syksyllä oli jo nähtävillä kunnon puska. Toivottavasti jokin vesoista saa kasvaa puuksi asti. Vielä parisen viikkoa sitten yhden pihlajanvesan viimeiset lehdet leiskuivat keltaisessa syysloistossaan.
Lupaavaa : )
VastaaPoistaLupaava alku on.
VastaaPoista