maanantai 20. kesäkuuta 2011

iltavalo

Opettaja, kuoronjohtaja Antti Jussila, kirjoiti sanat Oskar Merikannon Kesäillan valssiin, joka on plagiaatti Chopinin Grande valsesta. Runoilijan vapaudella Jussila kirjoitti, että "iltahämy maita varjoo, satakieli vaikenee", mutta eihän se hämärän tullen vaikene, vaan laulaa enimmäkseen öisin, joskaan ei karta laulamista päivälläkään. Luulin jo satakielen vaienneen, mutta eipä vain...

6 kommenttia:

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Nojaa, taide on sisimmältään valetta tai totuuden värittämistä, paketoimista katsojia tai kuulijoita mielyttävään muotoon. Ja kuitenkin, on pakko todeta, että vaikka kyseessä on plagiaatti ja pieleen menneet sanat, niin rannalla istuskellessa siitä tulee vallan mahtava olo...:)

a-kh kirjoitti...

Näitä juttuja löytyy runoilijalta jos toiselta. Aaro Hellaakoski biologina oli hyvin tarkka tällaisissa asioissa.

a-kh kirjoitti...

Osakari oli jotain 18 v. sävelmämukaelman tehdessään, kuten Eikka Leinokin Nocturnoa rakkaalleen väsätessään.

Anonyymi kirjoitti...

Hienoja valokuvia!
Mutta tuohon väitteeseen plagiaatista. Molemmat teokset ovat kohtalaisesti sormissa ja korvissa, mutta olen niin tyhmä pianisti, että en löydä plagiaatiksi tunnistettavaa rakenneyhtäläisyyttä teosten välillä. Ts. rakenteen samankaltaisuudet ilmenevät niin yleisellä tasolla, että samoin perustein voitaisiin Koposen teoksen kopioiksi niputtaa iso määrä teoksia.
Mutta osannette minua valistaa, kun noin yksituumaisesti kaikki edeltävät kirjoittajat olette kritiikittömästi sitä mieltä, että kopioitu tekele se Oskarin ihana valssi on...

-t

a-kh kirjoitti...

Tervehdys Anonyymi

Plagiaattihan se on Maamme-laulun melodiakin, saksalaisesta juomalaulusta. Kaarlo Jalkasen Kallavesj on sanoitettu eestiläiseen kansansävelmään, mutta sitä en pitisi kopiona. Muistaakseni ainakin Oscar Wilden sanomaksi on väitetty, että kaikki taide on varkautta.

No, ei tietenkään mitään uutta auringon alla, mutta ei kai niin yleisellä tasolla voi puhua jonkun taiteilijan yksityisestä artefaktista.

Mikä on taidetta ja mikä ei, on taas oma lukunsa.

Aikoinaan kysyttiin Kain Tapperin Surumarssin yhteydessä, onko kanto taidetta. Siitähän ei ole kysymys. Maailma on täynnä kantoja.

En halua edetä tässä taiteenfilosofisiin spekulaatioihin. Tuleepa äkkiä mieleeni Smetanan Moldau, jonka finaalissa jänis istuu maassa torkkuen, torkkuen.

a-kh kirjoitti...

PS.

Pablo Pcasso teki vanhoillaan omia variaatioitaan muiden taiteilijoiden tekemistä tunnetuista maalauksista. Jos sinä sovitat pianolle jotain jo olemassa olevaa, en pitäisi sitä plagiaattina, vaan sovituksena, jonka voit allekirjoittaa tietyin ehdoin. Joku voi yleisesti tunnetun teeman pohjalta tehdä itsenäisen sävellyksen. Iskelmäpuolella selkeä toisinto on Tapio Rautavaaran nimiin pantu Yölinjalla. Jonkin runon rytmiä on paha varastaa, mutta kun luen Sirkka Turkan runoa Tule takaisin pikku Sheba (Finlandiap. 1986), tulee kiusallisesti mieleeni muuan Pablo Nerudan runosuomennos.