En mennyt kuolemaan asfaltille, en hukkumaan enkä ruvennut valmistamaan perunahaudikkaita; istuin laiturilla katsellen kalastavia tiiroja, kuuntelin naapurin örveltämistä, katsoin pari typerää elokuvaa ja painuin pehkuihin herätäkseni uuteen, aurinkoiseen päivään, jota edelleen sulostuttaa naapurista raikuva kakofonia ja ovien pauke.
Täällä kaupungissa taas on ollut varsin hiljaista näin juhannukseksi, ilmeisesti ne örveltäjät ovat täältä siirtyneet juhannuksenviettoon ympäri maata...
VastaaPoistaTäytyy korjata ensi juuhannuksena luut kivikylään.
VastaaPoistaSamanlaiset Juhannuskokemukset kuin a-kh:lla. Yksi päivä poissa ja toinen päivä kivikylässä, samat jurvelot torvelot mekkaloivat molemmissa paikoissa. En sentään usko omaavani mitään kännikalamagneettia, mutta välillä kyllä epäilen tätäkin...:)
VastaaPoistaP.S. Kuvasarja on suorastaan loistava. Olikos lennossa karkuun ihmisten Juhannusta?:)
Tuo pollarin päässä oleva oli poikanen, joka mankui valmista ateriaa, ja saikin.
VastaaPoistakauniit lintukuvat, on ilo silmille katsella luontokappaleita, jopa lokki voi olla kaunis. t.pipsa
VastaaPoistaVoi lokkikin olla kaunis, kunhan sen tapaa luontoympäristössä eikä Helsingin kauppatorilla.
VastaaPoista