Minunko sitten on lytättävä sinut, kun et kehumista kestä? Ei tule mitään, kehua retostelen samaan malliin kuin KooTee ja Tiitsa, vaikka sitten hajoaisit satama-altaaseen.
Paatti koppavasti talvisessa Suomessa ja nimeltään Arabian tuuli, no, tuuliko polttavasti ja lensivätkö hiekat päin näköä?
Jep, siis kuva on kerrassaan upea ja harvemmin blogissasi nähtyä näin suuressa mittakaavassa. Taitaisi purjevene näyttää vähän hoopolta tuon rinnalla...:)
Hyisenä henkii itä, koko Euroopassa. Laivaan mahtuu varmaan yhtä paljon autoja kuin Hietasen plaanille Kotkassa. Marin uljas paatti olisi suorastaan rikka tämän meripedon rinnalla.
Laivoja... muistan, että olet kuvannut aiemminkin niitä, kaukana merellä kulkemassa. Ehkäpä myös tämä Irlannissa bongattu m/s Julia http://vihreatniityt.blogspot.com/2012/01/ms-julia.html on osunut vesilläsi seilaamaan. Entinen Suomalainen laiva Corkin satamassa. Niin ne laivatkin ovat joskus voimakkaita, massiivisia, mutta äkkiä sitten voivat hiljentyä johonkin sataman nurkkaan odottamaan markkinatalouden päätöksiä... Mutta saaren ja satamien kannalta laivojen ohikulku on ikuista.
Utön kallioilta kuvasin paljon laivoja. Saari on luotsipaikka ja laivaväylä kulkee vierestä. Sukuni miehiä Seiskarista oli Hollmingin telakalla rakentamassa ensimmäisiä sotakorvauslaivoja, jotka olivat vielä puualuksia. Vähitellen on silmä tottunut nykylaivojen ulkonäköön, mutta eiväthän laivat ole enää laivan näköisiä. Pikkupoikana ihailin Kotkassa mahonkikylkisiä jahteja ja vettä kyntäviä pikaliippareita. Kaljaasit olivat jokapäiväisiä näkyjä. Elämäni ensimmäinen appelsiini heitettiin minulle Kotkan satamassa ulkolaisesta laivasta. Kävimme niitä poikaporukalla kärttämässä ihan kuin neukkupojat purukumia suomalailta turisteita.
Siinäpä kiintoisaa historiaa... Kauniiden veneiden katselu on tosiaan ilahduttavaa. Näin talvisaikaan se pelastaa ikävyydeltä; tässä vielä pari englantilaista veneblogia, niiden linkkien kautta löytyy lisääkin... http://bursledonblog.blogspot.com/ http://bills-log.blogspot.com/ Olen välillä ajatellut, että ihan kaikilla ihmisillä ei ole silmää veneiden kauneudelle...
Tässäkin on oivallinen kuvakulma. Osaat kyllä, kun vain haluat =DD
VastaaPoistaUpea kuvakulma ja kuva.
VastaaPoistaÄlkää nyt viitsikö... En kestä kehumista. Tästä kun kuitenkin täytyy palata aidanseipäisiin.
VastaaPoistaMinunko sitten on lytättävä sinut, kun et kehumista kestä? Ei tule mitään, kehua retostelen samaan malliin kuin KooTee ja Tiitsa, vaikka sitten hajoaisit satama-altaaseen.
VastaaPoistaPaatti koppavasti talvisessa Suomessa ja nimeltään Arabian tuuli, no, tuuliko polttavasti ja lensivätkö hiekat päin näköä?
Jep, siis kuva on kerrassaan upea ja harvemmin blogissasi nähtyä näin suuressa mittakaavassa. Taitaisi purjevene näyttää vähän hoopolta tuon rinnalla...:)
pitsit
VastaaPoistaHyisenä henkii itä, koko Euroopassa. Laivaan mahtuu varmaan yhtä paljon autoja kuin Hietasen plaanille Kotkassa. Marin uljas paatti olisi suorastaan rikka tämän meripedon rinnalla.
Tuttu kävijä meillä päin, kyllä ollaan rinnalla rikkna oltu. Useammankin kerran.
VastaaPoistamari
VastaaPoistaAika kolossaalinen meripeto. Olen aiemminkinkin kuvannut tätä tällä samalla paikalla.
Laivoja... muistan, että olet kuvannut aiemminkin niitä, kaukana merellä kulkemassa. Ehkäpä myös tämä Irlannissa bongattu m/s Julia http://vihreatniityt.blogspot.com/2012/01/ms-julia.html on osunut vesilläsi seilaamaan. Entinen Suomalainen laiva Corkin satamassa. Niin ne laivatkin ovat joskus voimakkaita, massiivisia, mutta äkkiä sitten voivat hiljentyä johonkin sataman nurkkaan odottamaan markkinatalouden päätöksiä...
VastaaPoistaMutta saaren ja satamien kannalta laivojen ohikulku on ikuista.
Utön kallioilta kuvasin paljon laivoja. Saari on luotsipaikka ja laivaväylä kulkee vierestä. Sukuni miehiä Seiskarista oli Hollmingin telakalla rakentamassa ensimmäisiä sotakorvauslaivoja, jotka olivat vielä puualuksia. Vähitellen on silmä tottunut nykylaivojen ulkonäköön, mutta eiväthän laivat ole enää laivan näköisiä. Pikkupoikana ihailin Kotkassa mahonkikylkisiä jahteja ja vettä kyntäviä pikaliippareita. Kaljaasit olivat jokapäiväisiä näkyjä. Elämäni ensimmäinen appelsiini heitettiin minulle Kotkan satamassa ulkolaisesta laivasta. Kävimme niitä poikaporukalla kärttämässä ihan kuin neukkupojat purukumia suomalailta turisteita.
VastaaPoistaSiinäpä kiintoisaa historiaa...
VastaaPoistaKauniiden veneiden katselu on tosiaan ilahduttavaa. Näin talvisaikaan se pelastaa ikävyydeltä; tässä vielä pari englantilaista veneblogia, niiden linkkien kautta löytyy lisääkin...
http://bursledonblog.blogspot.com/
http://bills-log.blogspot.com/
Olen välillä ajatellut, että ihan kaikilla ihmisillä ei ole silmää veneiden kauneudelle...