Saari on sananmukaisesti kivien paratiisi, mutta käärme paratiisissa on ollut Suomen armeija, joka on räjäytellyt harjoituksen tai viihteen vuoksi suuria järkäleitä siellä sun täällä. Yläkuvissa oleva kivi lienee haljennut räjäytyksessä, josta alimmainen kuva kertoo. Saaren kaikkien aikojen suurin kivi lienee rakkaudenkiveksi nimetty lohkare, joka on saanut nimensä siitä, että sen takana oli ainoa katseilta suojattu paikka puuttomalla saarella sotilaan oleskella morsmaikun kanssa.
Kuljeskelin päivällä rannoilla. Löysin mitä etsin ja sen lisäksi joutsenen ja merimetson siivet sekä kaltatun hylkeenpuolikkaan.
"Happamia", kerrotaan ketun sanoneen pihlajanmarjoista. Happamia ne ovatkin, mutta hyvää hyytelöä niistä saa sokerin kera keitettyinä. Pektiiniä niissä on riittävästi omasta takaa. Saaren kotipihlajilla on hyvä marjavuosi, mutta suomenpihlajat ovat jo kovasti ränstyneitä ja kuivuudestakin kärsineitä, eivätkä ne luonnostaankaan kovin runsaasti marjovia ole.
Eilen iltayöstä paloivat saaristossa muinaistulet. Tulien alkuperäisenä tarkoituksena oli varoittaa saariston asukkaita erinäisistä vaaroista, mutta nykyisin elokuun viimeisellä viikolla poltettavilla tulilla hyvästellään kesä. Kuvan kaltaisessa metallikehikossa pidettiin Utössa pimeän aikaan tulta merkkinä merenkulkijoille nykyisen majakan paikalla. Huvilaelämä on täälläkin hiljentymässä. Veneitä asetellaan jo talviteloille. Tänään naapuri siirsi pihalta riippumaton ja muut kesäkalusteet varastoon odottamaan seuraavaa suvea. Turismi vähenee ja saari rauhoittuu. Joulun- ja uudenvuoden viettoon saapuu jonkin verran vieraita ja lintujen syys- ja kevätmuutot tuovat saarelle joukon innokkaita kiikaroijia. Pääsäisestä alkaen palailevat mantereella talvea paossa olleet vanhat saarelaiset sukupolviensa asuinsijoille. Kuluvana vuonna saarelle on muuttanut vuodeksi ja kahdeksi lapsiperheitä, joten koulun toiminta on jälleen turvattu.
En ole vähään aikaan ulkoiluttanut kameraa, koska olen ollut maailmaa parantamassa, mutta nämä maisemat eivät parantaen parane.
Marille ja muille purjehdusihmisille voin kertoa, että Utössa oli yksi purjevene, Jurmossa viisi, joista yksi kaunis ja loput perästä katkaistuja, Aspössa yksi ja Nötössa yksi, josta kuvamme.
Tänään istahti pyykkinarulle Suomessa peräti harvinainen verikorento. Otusta tavataan pääasiassa Ahvenanmaalla. Koska kuvan rajaus on pieneltä alueelta, heikkenee kuva suurentuessaan, mutta ei kovin häiritsevästi.
M/S Eivorin ohittaessa Bokullan linnakesaarta soitti naapuri ja kertoi huiskuttavansa kalliolta laivalle. Hädin tuskin silmäni liikettä näkivät, mutta kameran muistikortille sentään jotain jäi, kun zoomin ääriasentoon kiersin.
Saaristossakin on sodittu. Oikein tarkasti kun kuvaa katsoo, voi nähdä Bokullan tulenjohtotornin vajaan seitsemän kilometrin päässä. Merimatka hämää: kauas on pidempi matka kuin miltä näyttää.
Vattuja metsästämässä entisellä armeijan linnakesaarella auringonlaskun aikaan. Ei ole näin kuivana kesänä vatuista oikein marjoiksi karulla saarella. Juolukat ovat pärjäilleet paremmin, mutta yksinään ne ovat melko mauttomia.
Tämä nyt ei ole luontokuvana minkään arvoinen; ainoastaan pikainen näköhavainto käestä, jonka useimmat tunnistavat lähinnä kukunnasta. Saarella on useita käkiä matkalla Afrikkaan. Keväällä alkanut lintujen syysmuutto vilkastuu kaiken aikaa ja samalla lisääntyvät lintujen muuttoa tarkkailevat ornitologian harrastajat saaren kallioilla. Kansanuskomuksessa käki muuttuu syksyllä haukaksi ja pientä haukkaa se erehdyttävästi muistuttaakin.
Saaren kanervikot ovat nyt kukkeimmillaan. Neitoperhoselle se merkitsee katettua pöytää. Sää on lauhkeankostea. Sääennuste kertoo lämpötilaksi 20 astetta, mutta omassa mittarissa on 25. Tuulta on varmaan ennusteen lupaama 10 m/s ja illaksi näyttäisi sekin vähä tyyntyvän. Se on melko varmasti tyyntä myrskyn edellä. Myrskyisintä näyttäisi olevan ensi tiistaina, jolloin tuulen nopeuden pitäisi olla puuskissa yli 30/s.
Harsopilvinen elokuinen kesäpäivä tänään. Lämmintä on ollut runsaat 20 astetta, tuulta sopivasti, mutta kärpäsiä liikaa. Ilman suhteellinen kosteus on niin suuri, ettei ulkona pyykki kuivu. Tänään ei ulkoillessa tarvinnut väistellä turisteja. Kahvihetki kalliolla oli kaksinkertainen nautinto. Roska kuvassa on tuulihaukka.
Koulujen alkaminen puree myös veneilyturismiin. Reitin varrelta voin kertoa, että torstaina Nötössä ei mastoja näkynyt eikä Aspössakaan, jossa oli tungosta vain lokkien kalliolla. Jurmossa oli 74 venepaikkaa vapaana eikä Utössakaan tarvinnut paikoista riidellä.
Venäjältä pukkaa vielä lämmintä, jopa kuumaa ilmaa, joka ehtii hiukan jäähtyä tavoittaessaan saaren, jossa tuuli puhaltelee lempeästi 10m/s ja pilvipoutaisen ilman lämpö on +20. Alakuvan rakennelma on armeijan sotaleikkien ajoilta.
Huvi- tai muuta vesiliikennettä pelkällä airovetoisella veneellä näkee saaren vesillä harvoin, mutta tyynellä ilmalla saattaa lähiluodoille soudella vaikka jollalla, kunhan pitää mielessään, että tuuli, jonka voimakkuus lähtiessä on 4 m/s, saattaa palatessa olla 14 m/s ja puuskissa vielä navakampi.
Saaressa on erilaisia verkkoja kalastukseen. Hämähäkin seitti on vetolujuudeltaan viisi kertaa vahvempaa kuin teräs ja parhaaseen ihmisen tekemään synteettiseen kuituun verrattuna kolme kertaa vahvempaa.
Toissa päivänä laiturin kylki väljeni Utössa. Jurmossa oli vielä runsaasti mastoja ja ja jonkin verran Aspössa ja Nötössäkin, mistä kuvamme. Siunauksellinen sade lähestyy Manner-Suomea, jollei jo ole saapunut.
Alkoi elokuu ja monien työhönpaluu, mikä merkitsee saaren vähittäistä rauhoittumista turismilta. Keski-Euroopassa elokuu on lomakuukausi, mikä puolestaan merkitsee ulkomaisten purjeveneiden kiinnittymistä saaren laitureihin.
Lämmin kesä on hellinyt perhosia, joista joidenkin matkanpää on lammashaan kulmauksen perhosloukku. Alimmassa kuvassa matarakiitäjän toukka eteläniemessä einehtimässä. Kiitäjä on yleinen Utösta Utsjoelle. Se syö mataraa ja maitohorsmaa.
