tiistai 15. maaliskuuta 2011

ei kovin idyllistä

Saarella on useammat kuin yhdet kasvot. Ohessa ne karuimmat, ainakin tähän aikaan vuodesta. Kun katajat, kanervat, juolukat ja variksenmarjat toipuvat talven jäljiltä ja kukoistavat kesän, on syysruskan aikaan tämäkin maisema karulla tavallaan kaunis. Kevään edistyessä lapintiirat valloittava pesimäpaikoikseen nämä saaren eteläisen osan kivikot. Ritarihaarniska olisi paras ulkoiluasu, jos silloin aikoo etelänimeen mennä.

2 kommenttia:

  1. Tuo karuus juuri onkin se, joka tekee kauniin... Kalliota, meren paiskomaa rantaa, ei mitään merestä kasvavaa metsää kuten sisävesillä. Aakeeta laakeeta sen olla pitää, tuuli tuivertaa ja horisontti näkyy.

    VastaaPoista
  2. No joo... Ankeudellakin on puolensa.

    VastaaPoista