sunnuntai 29. toukokuuta 2011

lehto

Koiranputki jo kukkii meren rannassa lehtometsän reunassa. Metsä raikaa kaikaa, kun satakieli laulaa kaiket yöt. Kuva ei kuulu Utön koordinaatistoon.

6 kommenttia:

Kaarnikka kirjoitti...

Kevättä tulvillaan on kuvasi. Voi sinua onnellista kun voit kuunnella satakieltä. Täälläkin lauleli edellisinä keväinä, mutta sitten kaatoivat joenvarren puut niin eipä laulele tänä keväänä :(

a-kh kirjoitti...

Ei satakieli kovin monipuolinen laulaja ole, mutta kauniisti se laulaa ja uskomattoman voimakas ääni lähtee moisesta rääpäleestä. Tässä on myös reviiri huiluilevalla mustarastaalla. Peippo helskyttelee päivät pitkät. Utössa merikotkat taitavat napsia tänäkin vuonna enimmät haahkanpoikaset.

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Upea salapaikka sinulla. Satakieltä kuuntelen itsekin ja samoin muita lintumaailman laulajia. Merikotka on meikäläiselle harvinaisempi ilmestys, joskus olen siihenkin törmännyt, mutta harvemmin...:)

a-kh kirjoitti...

Helsingistä löytyy hyviä satakielipöheikköjä. Laulu loppuu, kun pesintä alkaa, mutta poikamiesten viritys kestää jonnekin juhannuksen tienoille. Merikotkakanta on ihmisen toimesta runsastunut ehkä liikaakin. Kotkalla ei ole muuta luontaista vihollista kuin ihminen. Merimetsoja näyttää olevan riesaksi asti, mutta viime kesältä on näyttöä, että merkotkat ovat oppineet syömään merimerimetsoja.

Kale kirjoitti...

Taisit eksyä tuonne pusikkoon...

a-kh kirjoitti...

Vähältä piti. Viikon harhailin.