tiistai 27. joulukuuta 2011

kuoppainen

Tänään sää oli kaunis ja lämmin. Merimatka oli vain lempeästi kuoppainen. Iltaa myöten alkoi taas tuulen, meren ja puiden yhteissoitto, mutta ei enää forte fortissimo. Tämän kirjoitettuani Fortumin henki meni puoleksi tunniksi mailleen, mutta onneksi minulla oli joulusta jääneitä kynttilöitä.

PS. Taitaa olla tuuli puuskissa ff-luokkaa. Säätiedotus lupaa yötä kohden seestyvää, mutta torstaina kaatuu taas puita täällä lounaassa ja Fortumille luetaan madonluvut.
Lähettänyt klo
Tunnisteet:

13 kommenttia:

  1. a-kh27. joulukuuta 2011 klo 18.49

    hh

    Räsänen kiittelee vapaaehtoisten palokuntien panosta, joka on merkittävä varsinkin harvaan asutuilla seuduilla.

    VastaaPoista
  2. Pitsit sekaisin27. joulukuuta 2011 klo 23.02

    Melkoiset ovat säät ja kelit, tätä on jo uutisissakin ihmetelty moneen kertaan. Välillä luvataan hurjia pakkasia ja sitten taas perutaan toisena hetkenä kaikki uhkakuvat. Kuoppaista se tosiaan on veden päällä, mutta omituisia kuoppia löytyy milloin mistäkin maisemista tien päältä.

    Hyvä, että pidät kynttilävaraston täytenä, ja tukuttain niitä saa varmasti halvemmalla. Olisiko Fortumilla peräti oma kynttiläkioski perustettuna jonnekin lähikulmille...)...:)

    VastaaPoista
  3. hannuhoo28. joulukuuta 2011 klo 10.29

    Kalevi, Räsänen on varmasti oikeassa. Ammattimaiset palokunnat ovat maalaiskunnille kalliita ja matkat pitkiä.

    Pääkaupunkiseudulla VPK toimii useinmiten avustavissa tehtävissä (tai etsivät karanneita papukaijoja) mikä joskus johtaa turhautumisilmiöihin. 100 vuotta sitten palokunnat oli paikkakunnalla mahtitekijä joka oli tärkeä identiteetin muovaaja ja yhdistäjä. Jopa kapinankin jälkeen FBK/VPK oli paikka jossa duunari ja porvari saattoivat toimia yhdessä hyvän asian puolesta.

    Asiat ovat nyt tasoittuneet mutta osalle nuorista (joista osa nykyjään tyttöjä) se edelleen tarjoaa hauskan ja jännittävänkin tien aikuisten elämään ja vastuuseen.
    Vanhanaikaisilta kaikuvia sanoja mutta pätevät yhä.

    Hieno kuvasarja sinulla tyynestä myrskyn kautta maininkeihin.

    VastaaPoista
  4. a-kh28. joulukuuta 2011 klo 11.16

    hannuhoo

    Joitakin viikkoja sitten kuoli ystäväni Bo Winqvist, joka Helsingin palokoulun koulutuspäällikkönä toimi myös koulun johtajana. Koulua sanottiin myös Winkan kouluksi. Hän oli palokuntalainen jo toisessa polvessa. Koulu toimii Haagassa. Koulukuri oli hyvin sotilallinen, mutta työtilanteessa tarvittiin selvät käskysuhteet. Myöhemmin saattoi sitten pohtia, tuliko sammutettua oikein. Bo oli palokersantti. Hänen isänsä jäi eläkkeelle ruiskumestarina.

    Tänään on tyyntä, pilvetöntä, aurinkoista.

    VastaaPoista
  5. a-kh28. joulukuuta 2011 klo 11.36

    pitsit sekaisin

    Vähintä mitä Fortum voisi tehdä, olisi perustaa kynttiläpartioita.

    VastaaPoista
  6. a-kh28. joulukuuta 2011 klo 13.07

    hannuhoo

    Tästedes sinut muistetaan myös myrskystä, ei vain hanhesta.

    VastaaPoista
  7. hannuhoo28. joulukuuta 2011 klo 13.32

    Heh, tämmöinen "sointuva" nimimerkki tuli aikoinaan valittua kun rupesin netissä käymään. Kerran sitten googlasin sen ja huomasin, että nimellä oli muitakin käyttäjiä. Joku tilaili kauko-idästä spesifeihin tarpeisiin sarviuutteita ja sen sellaisia.
    Paljolti sitten seikkailin täällä anonyyminä. Oon nyt kuitenkin ajatellut, etä väliäkö tuolla. Eikä ole tullut paketteja idästä!

    Joo, meiilä on pikkunen mökki Sulkavalla avoimella niemekkeellä. Se juuri ja juuri säästyi Asta-myrskyltä. Täytyy toivoa ettei tulisi vahinkoja omiin nimiin! Oomme mökin vastikään korjanneet.

    VastaaPoista
  8. hannuhoo28. joulukuuta 2011 klo 13.38

    Ps. Puumalan suurmyrskyn aikana, muistat ehkä 70-luvulta, olimme mökillä ja se meni suoraan ylitsemme, kaposen järven yli tuli. Puita kaatui, aattelimme että menee koko mökki. Kyllä pelotti.

    VastaaPoista
  9. a-kh28. joulukuuta 2011 klo 13.46

    hh

    Viattomien lasten (Piia) päivänä ilmeisesti saamme olla rahassa myrskyltä, mutta Rauhan-päivänä saattaa taas rytistä. Toivottavasti Sulkavan-mökki ei silloinkaan lennä tiehensä, koska se on remontoitu. Ei taitaisi vakuutusyhtiö panna paremmaksi.

    VastaaPoista
  10. a-kh28. joulukuuta 2011 klo 13.46

    hh

    Viattomien lasten (Piia) päivänä ilmeisesti saamme olla rahassa myrskyltä, mutta Rauhan-päivänä saattaa taas rytistä. Toivottavasti Sulkavan-mökki ei silloinkaan lennä tiehensä, koska se on remontoitu. Ei taitaisi vakuutusyhtiö panna paremmaksi.

    VastaaPoista
  11. a-kh28. joulukuuta 2011 klo 14.41

    hannuhoo

    Välipäivän ratoksi päätin etsiä koneelta, josko löytyisi jotain Puumalan myräkästä ja löytyihän sitä:

    8.7.1972

    PUUMALAN RAJUMYRSKY. Kymmenet hajallaan olevat katot ja kymmenet tuhannet puunrungot olivat merkkinä Puumalassa vuosisadan pahimmasta rajumyrskystä. Lauantai-iltana vain puolen tunnin ajan riehunut myrsky rikkoi rakennuksia ja tuhosi metsää vähintään 14000 hehtaarin alueelta sekä katkaisi kaikki yhteydet muuhun maailmaan. Seuraavan päivän kuluessa saatiin kiertoteitse yksi puhelinlinja toimimaan.
    Mm. Koskenselän leirintäalueella rikkoutui lukuisia lomamökkejä ja viisi autoa. Lieviä loukkaantumisia oli lukuisia, mutta ihmishenkien menetyksiltä vältyttiin. Hinaajat korjasivat Puumalan vesiltä yöllä monia irrallaan ajelehtivia veneitä. Kirkonkylän lossi ajelehti Koskenselällä vaijerin katkettua, kunnes pääsi omilla koneilla takaisin tuulen laannuttua.
    Pahiten myrsky koetteli juuri kirkonkylää. Jopa Puumalan hautausmaan se myllersi aivan sekaisin.
    Myrskyn reitti on kulkenut Rautjärveltä kuutostien tuntumassa Imatralle ja Joutsenoon ja kääntynyt Saimaalle, jonka rantamilla tuhoisimmat jäljet näkyivät Ruokolahden Utulan ja Kietävälän kylissä. Metsää kaatui useiden kilometrien alueella. Imatralla repeytyi kattoja, särkyi näyteikkunoita ja kaatui puita mm. historiallisen valtion hotellin puistosta.
    Poliisit, palokunnat, paikkakuntalaiset ja miehiä Kaakkois-Suomen rajavartiostosta Immolasta raivasivat teitä auki koko yön. He kertoivat, että ”myrskyn jälkiä on vaikea kuvailla”. Se on ollut paljon laajempi kuin ikimuistettava hirmumyrsky alueella v. 1957.
    Puumalan metsätuhot arvioitiin alustavasti miljoonaksi kuutioksi kaatuneen puumäärän vastatessa 5-6 vuoden hakkuita.

    VastaaPoista
  12. hannuhoo28. joulukuuta 2011 klo 15.35

    Kalevi

    Vaimo tätä aina muistelee. Oli paahteinen kesäpäivä ja järvi peilityyni. Meillä oli vieraana se Riistavuorella asuva tätini ja olin hänen kanssaan järvellä paikkoja katselemassa. Hän oli semmoinen luontoihminen. Siitä oli mökille koko tarkkaan 500m. Vaimo siis oli lasten kanssa mökillä jossain ruuanlaittohommissa kun hän kuuli minun aivan selkeän ääneni tyynen veden yli sanovan, että taitaa olla paras lähteä takaisin. 6 hv Mercuryllä pääsee aika vikkelään mutta perillä oli keli semmoinen että hyvä kun venerantaan pääsimme.

    Jonkun päivän päästä saimme kyydin Imatralle niin että näimme niitä pahimpiakin paikkoja, varmaan siellä Puumalan paikkeilla. Anoppi asui Imatralla talossa pellon keskellä ja oli pelännyt siellä yksinään.

    VastaaPoista
  13. a-kh28. joulukuuta 2011 klo 18.20

    Asuin radanvarrella Hiekkaharjussa myrskyn aikaan. Aika aikaa kutakin.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)