lauantai 31. joulukuuta 2011

olomuodot

Tovi ennen sankkaa lumipyryä, joka parhaillaan kuorruttaa maisemaa. On asteen verran pakkasta ja länsituuli puuskahtelee kevyesti. Omanlaisensa postikorttimaisema on syntymässä tännekin, ainakin hetkeksi.

12 kommenttia:

hannuhoo kirjoitti...

Joo, Odotus.

Wiltteri kirjoitti...

Menestyksellistä uutta vuotta!

Lurker kirjoitti...

Hyvää uutta vuotta 2012. Niin ne vuodet vierii...

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Lunta laskeutuu kuvassa ja utuiset postikorttimaiseman aihiot ovat jo olemassa...:)

Tiitsa ( Tuula Laakso) kirjoitti...

Aamulla on kaikkialla jo valkoista. Viikonlopun aikaan Heinolakin oli saanut 2cm lunta ja eiköhän sitä ensiviikolla tule lisää. Hyvää alkanutta vuotta sinulle.

a-kh kirjoitti...

hh

Räntää tuli valkoisuuteen asti, mutta nyt on kaikki entistä: vain punalakkiset ja hrmaatakkiset.

Wiltteri

Niin ikään menestystä sinulle.

Lurker

Niin ne vuodet ovat vierineet tonttukirjan kansikuvastakin.

Pitsit sekaisin

Ei ole enää lunta tulvillaan sää, mutta ah, niin raikkaasti viskoo taivas vettä ja räntää.

tiitsa

Hyvää uutta vuotta sinulle jatkossakin.

hannuhoo kirjoitti...

Mutta nyt on valehtelematta enempi kuin tänä vuonna kertaakaan!

a-kh kirjoitti...

hannuhoo

Mitäpä siihen sanot, että koska jokaisena elämämme hetkenä vuosi vaihtuu, ei meidän tarvitse odottaa kalenterivuotta tehdäksemme hyviä uuden vuoden päätöksiä.

hannuhoo kirjoitti...

Ei sitä vuosien vaihtumista enää mielellään ...

Sanattomaksi sitä kyllä jää kun äsken kovin itsetietoinen 4-vuotias sanoo "kyllä tietävänsä mitä kuoleman jälkeen tulee, taivas tietysti mutta missä sitä on ollut ennen kuin onkaan?"
Olimme puhuneet vanhoista joulukorteista joita ukin äidin tekemiä on joku vielä olemassa.

(Mutta 2 tuumaa sitä nyt on.)

a-kh kirjoitti...

hh

...mieti, kun luumäki lähestyy.

Lapset osaavat esittää todella argumentointitaidon lujille asettavia kysymyksiä, eikä heitä hentoisi pahemmin puijatakaan.

Likellä kuolemaa oleva äitini sanoi minulle, että tapaamme taivaassa, pilvien päällä, Jumalan luona. Pilvistä minä jotakin tajusin. Olin ehkä viiden. Äitini sairashuoneen ikkunasta näkyi ruumiskellari. Sinne äitini kertoi ensin joutuvansa.

Muuan antroposofiaan kenties mieltynyt professori piti kuolemanjälkeistä elämää kiintoisampana kysymystä ihmisen mahdollisuutta olemassaoloon jo ennen syntymäänsä. Hän ei ollut teologi, vaan ihan oikeasti filosofian tohtori ja erinomainen luennoija. Hänen hypoteesinsa, jos se oli edes vakavasti esitetty, ei herättänyt keskustelua, mutta joissakin uskonnollisissa piireissä ajatellaan (uskotaan), että ihminen on olemassa Jumalan suunnitelmissa jo ennen syntymäänsä ja että abortti on hänen suunnitelmansa tuhoamista.

hannuhoo kirjoitti...

... kun luumäki .. taitaa olla Jylhän runoista .. vuosi vaihtuu, minulla kohta ehkä vuosikymmen, alle 2 viikkoa.

Radiosta tuli "Hartaita säveliä" In dulci jubilo, keskiajalta peräisin oleva joulusävelmä, eri variaatioina. Yksi esitettiin Nauvon positiivilla, sanoivat että Suomen vanhimmat urut. Tyttö tanssi läpi kaikki nämä ja lauloi mukana kun laulettiin.

Ei hentoisi, haluaisi säästää mutta sitten tajuaa että ei tarvitse kunhan selvittää asian kunnolla. Tämä on sellainen.

Vast'ikään kerrottiin maailmankaikkeuden massasta meidän havaintopiiriimme pääsevän vain pienen murto-osan niin että .. emme taida tietää juuri mitään. Professorisi saattaa hyvinkin tehdä oikeita kysymyksiä.

Postilaatikon kannella on reippaat 4 tuumaa.

a-kh kirjoitti...

Jos Jylhää, niin sehän oli Hyvästi Kirvesmäki. Luumäkeä ei voi kuin tervehtiä, tahtoi tai ei.

Nauvon posetiivi kuulostaa kiintoisalta. Ehkä hilaudun joskus kirkkoon.

Jos saamme havaintopiiriimme vain hitusen maailmankaikkeudesta, niin olemmeko itse oikeastaan mitään tällä avaruuden pienen pienellä tomuhiukkasella...

Voi hyvinkin olla, että olemme maailmankaikkeuden ainoa sivilisaatio.

Vieläköhän Rauni-Leena Luukanen kulkee vapaalla...

Täällä ei sada. Kuu vähän kumottaa ja tähdet napottavat taivaalla silmin nähden.