Vaaramaisemissa täälläkin kuljeskellaan, tai pikemminkin vaarallisissa maisemissa. Aloittaessani voltin taaksepäin kerien ehdin hädin tuskin ajatella: varo päätä, varo rillejä, varo kameraa. Siitä on jo kaksi viikkoa, kun jysähdin jään peittämälle kalliolle. Kipu ei ota hellittääkseen. Pää, rillit ja kamera säilyivät ehjinä.
12 kommenttia:
Hui kamala, Todella vaarallista seikkailla tuolla, kun lumen alla on jäätä. Toivottavasti ei luita murtunut. Paranemisiin.
Ei mitään elintärkeitä luita murtunut. Tyhmästä päästä saa kärsiä koko keho.
Komea kuva!
w
Tässä on kallion lakea.
Sait onnettomuudesta palkinnoksi huippuhienon maisemakuvan. Kannattaisi vaikka kehystää.
se
Onni onnettomuudessa.
Voi sinnuu..
Hienoa että pystyt silti nauramaan.. auts .. koko tilanteelle.
Sulla oli säkä, minä vaan pyllähdun pyrstölleni ilman kierimisiä ja voltteja ja sain käteni kahdesta kohtaa murrettua.
Kaunis kuva!
Toivotan hyvää sairaslomaa.
Orvokki
Olen noita kylkiluitani runnonut ennenkin. Ruhjeista saa viikkojen vaivan. Nauraisin enemmänkin, mutta nauraminen tekee kipeää.
Kaikkea sattuu, mutta jos ei sattuisi niin ei se tekisi edes kipeää.
Ehkä en valitsisi revähtänyttä akillesjännettä, mutta mistä sen tietää.
Lähetä kommentti