maanantai 14. kesäkuuta 2010

edesmennyt




En tiedä, kerrottiinko suomenpihlajalle, että se aiotaan kaataa ja millä perusteella sillä ei ollut oikeutta kasvaa juuri siinä, mihin se kymmeniä vuosia sitten oli siemenestä juurtunut. Kannosta päätellen se on ollut hyvinvoipa eikä ole olennaisesti vahingoittanut viereistä vajaa. Tie on väistänyt sitä ja aittaa hieman, mutta liikennettä se ei ole häirinnyt. Olen kuvannut pihlajaa usein, mutta kuvat ovat disketeillä, jotka eivät juuri nyt ole käytettävissäni. En ole ehkä saaren kaikkia puita tutkinut, mutta yksikään niistä, jotka olen nähnyt, ei ensisilmäyksellä ja tarkemminkaan tarkastellen näytä mielestäni kasvavan väärässä paikassa tai maisemaa rumentamassa. Tottahan pihapuustoakin on hoidettava, jopa kaatamalla, mutta tolkulla. Suomenpihlaja saattoi kasvaa aitanomistajan rantaosuudella, mutta rantaraittia somistaen, kuten omia aikojaan tien varteen asettunut omenapuukin. Mennyttä ei saa takaisin, vaikka vanhoista valokuvista näkee, että saarella ei sata vuotta sitten kasvanut yhtään puuta.

5 kommenttia:

pilvikki kirjoitti...

O-ou!!!

Tiitsa kirjoitti...

Kumpikohan tuossa on ollut ensimmäisenä. Sääli, noin suurn ja varmasti kauniin puun kaataminen jättää melkosen aukon muutenkin vähäpuustoiseen maisemaan.
Eikös se ollutkin niin, että jokaisen töllinkin pihapiirissä piti kasvaa "pyhäpihlaja" ?

a-kh kirjoitti...

"Pyhät oksat pihlajissa, pyhät on pihlajat pihoilla" todetaan kansalliseepos Kalevalassa joko runonlaulajien tai Elias Lönnrotin sanailemana, mutta joka tapauksessa pihlajaa on suomalaisessa kansanperinteessä pidetty pyhänä puuna.

Liisa kirjoitti...

Surullista ja ajattelematonta. Suhteeni pihlajiin on erityislaatuinen siksikin, että olen käynyt syntymässä sattumoisin Pihlajavedellä.

a-kh kirjoitti...

Sattumoisin olen pyöräillyt Pihlajavedelläkin ja saanut erämaakirkon erityisesittelyn. Eväitäni söin uuden kirkon portailla ja kahvituksen sain vt. kanttorilta seurakuntatalossa. Hän edusti seudun ainoaa lestadiolaisperhettä. Se oli siihen aikaan, kun Pihlajaveden seurakuntaa oltiin liittämässä Keuruun seurakuntaan.