torstai 3. kesäkuuta 2010

matkan pää


Seurasin kuvassa olevan haahkaemon haudontaa. Pesä oli katajan katveessa kalliolla. Mennessäni eräänä aamuna pesälle näin näyn, josta on sanottava vain, että sekin kuuluu normaaliin luonnonjärjestykseen. Emo oli todennäkäisesti kuljettanut poikasensa pesän vieressä olevalle lammikolle, missä merikotka oli tappanut sen ja syönyt poikaset. Merikotka näkee kilometrin korkeudesta avoimella paikalla sijaitsevan haahkanpesän, tappaa emon ja syö jälkeläiset. Kotkat ja harmaalokit noukkivat haahkanpoikasia myös suoraan merestä.

Kengän matkanpää jää arvoitukseksi. Ehkä jalkine on huuhtoutunut aaltojen tuomana rantaan tai se on joutunut sinne jotenkin muuten. Jalkineiden kulttuurihistoriaa tunteva voisi kenkärajasta jotakin valaisevaa sanoa.

2 kommenttia:

Liisa kirjoitti...

Aika rajuja luontokuvia nämä viimeiset. Luonnolla on omat kiertokulkunsa ja ravintoketjunsa. Niitä ei vain pääse useinkaan näin läheltä katsomaan. Tai joudu.

a-kh kirjoitti...

liisa

Totta puhut.