Kuohuja kyllästymiseen asti, olkaa hyvät! Minusta tuntuu siltä, etten kyllästy niihin ikinä. Paras aalto ja pärske on edelleen kuvaamatta. Haaksirikoista voisivat saaren rantakalliot ja lähiluodot kertoa. Hylkyjä on puualuksista sukellusveneeseen. Utöstä 13.9.1942 lähteneen ja miinaraivaimeen takertuneen miinan räjäyttämä panssarilaiva Ilmarisen hylky paikannettiin kolmen vuoden etsintöjen jälkeen vuonna 1990. Hylky on ylösalaisin 25 meripeninkulman päässä Utöstä etelään 70 metrin syvyydessä. Noin 15 kilometrin päässä Ilmarisen hylystä on M/S Estonian uppoamispaikka. Ilmarinen vei syvyyksiin 272 miestä, joukossa muuan seiskarilainen sukulaiseni. Estonian onnettomuudessa menehtyi 852 ihmistä.
Tuossa ylimmässä näkyy merelle ominaistakaunista sini-vihreää!
VastaaPoistaTäällä on toinen, joka jaksaa ja jaksaa tyrskyjä!
Se vihreä on meriveden kaunein väri. Kotkan edustalla kellui ennen vanhaan harmahtavia vaahtokokkareita. Niistä tiesi tulleensa Kotkaan. Kaipaan vieläkin Sunilan sellun haisupäästöjä. Täällä saaressa tulee pestyihin lakanoihin uskomattoman hyvä tuoksu, jos ne saa ripustettua narulle.
VastaaPoistaOnneksi ei ole enää niitä kokkareita. Muistan ne hyvin lapsuudestani. Ja sanonnan "Sunila haisee!". Haiskahtelee se vielä joskus nykyisinkin, mutta ilman kokkareita ja uppotukkeja.
VastaaPoistaMoni rikkoi peräprutkunsa hädin tuskin veden pinnassa näkyvään tukkiin. Tiutisen rantaankin niitä ajautui niin paljon, että isäni vasta vanhoilla päivillään siirtyi ostopuihin, pantuaan sitä ennen pilkkeiksi venevajan, kalansavustamon, ruuhen ja perämootoriveneen.
VastaaPoistaTotta turiset, meren pärskeet ovat aina yhtä kiehtovia.
VastaaPoistaHarvoin vain niitä nykyään enään näen. Kyllä niitä uppotukkeja oli kakarana tuolla Kyrösjoessakin.
Joskus ongenkoukkuki tarttui niihin ja siinä meni aina siimat kohot ja koukut.
kootee
VastaaPoistaeikös se Kyrönjoki ole varsinainen joki ja Kyrösjoki enempikin puro?