torstai 2. syyskuuta 2010

jää punajuova

Täällä ei kovin monta askelta tarvitse ottaa ollakseen auringonlaskun äärellä. Johdot joskus häiritsevät, mutta ne täytyy kestää tai käsitellä pois kuvasta.

8 kommenttia:

KooTee kirjoitti...

Hienoa maisemaa, mutta oletpa onnistunut taas sijoittamaan tuon mökin kuvan keskiöön =D

a-kh kirjoitti...

Sijoitan yleensä pääkohteen keskelle kuvaa, kuten tässäkin auringonlaskun keskikohdan. Mökkeröt ovat siitä vasemmalle.

KooTee kirjoitti...

=DDD

Ripsa kirjoitti...

Kalevi! Suosittelen mitä ankarimmin että tutustut kultaiseen leikkaukseen. Tuo ei ole!

Hmm. Olet ajatellut Veskua tuossa kuvassa. "Kauneiden ikuinen kaipaus."

a-kh kirjoitti...

ripsa

Kultaisesta leikkauksesta viis. Sokea Reettakin näkee, että kuva on kallellaan oikealle, mutta siihen on syynsä.

En ole ajatellut Nasse-setää, vaan E. leinoa.

a-kh kirjoitti...

ripsa

Kultaisesta leikkauksesta viis. Sokea Reettakin näkee, että kuva on kallellaan oikealle, mutta siihen on syynsä.

En ole ajatellut Nasse-setää, vaan E. leinoa.

a-kh kirjoitti...

ripsa

Kauneuden ikuinen kaipaus po. Kauneuden voimaton kaipuu.

a-kh kirjoitti...

Elegia

Haihtuvi nuoruus
niinkuin vierivä virta. Langat jo harmaat
lyö elon kultainen pirta. Turhaan, oi turhaan
tartun ma hetkehen kiini; riemua ei suo
rattoisa seura, ei viini.

Häipyvät taakse
tahtoni ylpeät päivät. Henkeni hurmat
ammoin jo jälkehen jäivät. Notkosta nousin.
Taasko on painua tieni? Toivoni ainoo:
tuskaton tuokio pieni.

Tiedän ma: rauha
mulle on mullassa suotu. Etsijän tielle
ei lepo lempeä luotu, pohjoinen puhuu,
myrskyhyn aurinko vaipuu, jää punajuova:
kauneuden voimaton kaipuu.

http://www.youtube.com/watch?v=m5_fiVnuAh4