torstai 2. syyskuuta 2010

jää punajuova

Täällä ei kovin monta askelta tarvitse ottaa ollakseen auringonlaskun äärellä. Johdot joskus häiritsevät, mutta ne täytyy kestää tai käsitellä pois kuvasta.

8 kommenttia:

  1. Hienoa maisemaa, mutta oletpa onnistunut taas sijoittamaan tuon mökin kuvan keskiöön =D

    VastaaPoista
  2. Sijoitan yleensä pääkohteen keskelle kuvaa, kuten tässäkin auringonlaskun keskikohdan. Mökkeröt ovat siitä vasemmalle.

    VastaaPoista
  3. Kalevi! Suosittelen mitä ankarimmin että tutustut kultaiseen leikkaukseen. Tuo ei ole!

    Hmm. Olet ajatellut Veskua tuossa kuvassa. "Kauneiden ikuinen kaipaus."

    VastaaPoista
  4. ripsa

    Kultaisesta leikkauksesta viis. Sokea Reettakin näkee, että kuva on kallellaan oikealle, mutta siihen on syynsä.

    En ole ajatellut Nasse-setää, vaan E. leinoa.

    VastaaPoista
  5. ripsa

    Kultaisesta leikkauksesta viis. Sokea Reettakin näkee, että kuva on kallellaan oikealle, mutta siihen on syynsä.

    En ole ajatellut Nasse-setää, vaan E. leinoa.

    VastaaPoista
  6. ripsa

    Kauneuden ikuinen kaipaus po. Kauneuden voimaton kaipuu.

    VastaaPoista
  7. Elegia

    Haihtuvi nuoruus
    niinkuin vierivä virta. Langat jo harmaat
    lyö elon kultainen pirta. Turhaan, oi turhaan
    tartun ma hetkehen kiini; riemua ei suo
    rattoisa seura, ei viini.

    Häipyvät taakse
    tahtoni ylpeät päivät. Henkeni hurmat
    ammoin jo jälkehen jäivät. Notkosta nousin.
    Taasko on painua tieni? Toivoni ainoo:
    tuskaton tuokio pieni.

    Tiedän ma: rauha
    mulle on mullassa suotu. Etsijän tielle
    ei lepo lempeä luotu, pohjoinen puhuu,
    myrskyhyn aurinko vaipuu, jää punajuova:
    kauneuden voimaton kaipuu.

    http://www.youtube.com/watch?v=m5_fiVnuAh4

    VastaaPoista