Saaren hautausmaan likellä on ylhäisessä ylhäisyydessään raskaiden metalliketjujen kehystämä hauta, jossa on Saksan keisarillisen laivaston matruusi
Buchwaldin tomumaja. Hänen ruumiinsa löytyi rantaan huuhtoutuneena Västra uddenilta 16.12.1916. Haudasta on tullut matkailunähtävyys. Saksalaishaudan likellä, ruohikon kätkössä, on kiviröykkiö, jonka alla on kolmen venäläisen sotilaan luut talvi- ja jatkosodan ajoilta. Kivikasalle ei ole kehittynyt matkailunähtävyyden statusta.
"Kivikasalle ei ole kehittynyt matkailunähtävyyden statusta".
VastaaPoistaJoo, muistan hyvin sen kun törmäsimme Hankoniemellä venäläisten, kieltämättä hiukan pateettiseen sankareiden hautuumaahan. Vaistomaisesti vierastin koko ajatusta, torjuin: ei tänne!
Näin se menee.
Pitää pysähtyä ja oikein tietoisesti mieltää, että ketkä tässä lepäävät, nehän ovat niitä Arbatin lapsia, ihan tuttuja, toisten tänne käskemiä.
Näin näkökulma muuttuu ja sitä ajattelee, että jospa tätä ei oiskaan tarvittu. Että jos ..
Und so weiter.
Joo, mukaellen, että
Ruohikon kätkössä,
povessa maan,
yhä vieläkö
jossakin valvotaan?
Turhaa tietysti tämmöinen,
hh
tai hiukan mukaillen:
VastaaPoistakorpien kätkössä
mullassa maanisät
katsovat toisiaan
Joskus käyn hiljentymässä Parkumäen muistomerkillä Rantasalmella.
Minä olen juuri eilen kirjoittanut tiivistelmän lapsuuskotini pirtinpenkin luodinjäljen seurauksista. Sen laukauksen aloittama tie johti Tammisaaren vankileirille vuonna 1918. Ja päättyikin sinne. Melkein meni yöunet tutkiessani säilyneitä dokumentteja ja kirjeitä kotiin.
VastaaPoistaHomo homini lupus. 18-kansalaisota oli niin suuri kansallinen trauma, että siitä ei hetkessä selvitä. Talvisota ei muuttanut muuta kuin Suomen rajoja. Raja punaisten ja valkoisten välillä pysyi. Tammisaareen syntyi poliittisten vankien yliopisto. Vuonna 2018 ei vietetä suurta sovinnonjuhlaa, vaan edelleen raja railona aukeaa.
VastaaPoista