sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

sateen mentyä



Viime yönä satoi ja ukkosti ankarasti, ja vielä päivälläkin. Tänään, sunnuntaina, palaavat töihinsä monet juhannuksesta kesälomansa aloittaneet.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

a-kh,

valokuvaaminen on sitä samaa kuin, kun ennen muinoin tavattiin käydä kävelyllä ja juteltiin samalla ja sitten toinen sano, "kato!" Pieni ilmestys, joskus upeakin, sensaatio.

Mistä siis tuo heijastuskuvasi on erinomainen esimerkki.

Mutta ei, ei se riitä oikein taiteeksi. Tarvitaan käden jälki ja sitten "sitä jotakin".


Kuvankäsittelystä on joskus iloa. Voi ottaa digikuvan, ihan jpg:n, jostain vanhasta 30-luvun haalistuneesta pinnakkaisvedoksesta niin saa siitä suurennettuna ja kontrastia korostamalla yksityiskohdat näkyviin.

Ainakin Mac'issä tuo onnistuu vaivattomasti.


hh

a-kh kirjoitti...

hh

Kyllä joo... Olen muokannut lukuisia skannattuja tai reprottuja vanhoja kuvia ja prikannut niistä pois summattoman määrän vuosisadan ja pidemmänkin ajan saatossa syntyneitä naarmuja ja epäpuhtauksia.

Lasilevyjä ei muinoin ollut tuhlattavaksi asti ja jos magnesiumjauheella aikaansaatu salamavalo läväytti kuvattavan silmät kiinni, on henkilölle retusoitu uudet silmät. Selaisiakin kummallisuuksia olen nähnyt.

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Pirskatti näitä sinun vetisiä kuviasi. On tämä niin väärin ettei vääremmin voi olla. Kansa rehvastelee märillä kuvillaan blogimaailmassa ja meikäläisen märkyys löytyy vain vesiämpäristä kylppärissä. Hemmetin hemmetin hemmetti. Hyviä kuvia kuitenkin...:)

a-kh kirjoitti...

ps

Ja kyppärissäkin vain ämpärillinen vettä...