Kyllä se tässä toimii perspektiivillisenä kiintopisteenä.
Kauraa en muista näillä kulmilla nähdyn, vaikka hevosia on. Vehnää viljellään myös rehuksi. Ohraa näkee jonkin verran. Savolaisten ostetuimmat leivät ovat ruis- ja ohralimppu. Jälkimmäistä kyllä nimittivät Kuopiossa rieskaksi. Herkästi lakoontuvan pitkäkortisen rukiin viljely on niin vähäistä, että olkihimmelit alkavat olla muisto vain. Taitaa enin osa Suomessa käytetystä rukiista tulla Puolasta. Keski-Euroopassa ruista syövät vain siat ja täällä Pohjois-Euroopassa suomalaiset. Ajoiltani pohjois-Karjalan maaseudulla on jäänyt mieleeni, että harvoin sai taloissa selvää ruisleipää, vaan useinkin vihertävää, hieman kitkerähköä ohralimppua.
Vihneiden suhinan voi ihan kuulla.
VastaaPoistaSe on peräti kaunis tämä Suomenniemi. :)
VastaaPoistapilvikki
VastaaPoistaja suhinasta voi erottaa sirkkojen sirityksen.
Lasse
Olen prikulleen samaa mieltä, Suomenniemestäkin.
"Älä laita sitten sitä päätä keskelle kuvaa!" neuvotaan oppaissa ... mutta tässä se vasta toimiikin!
VastaaPoistaOhran ja kauran tunnistan mutta vehnä ja ruis kyllä kaupunkilaispojalta menevät joskus sekaisin.
hh
hh
VastaaPoistaKyllä se tässä toimii perspektiivillisenä kiintopisteenä.
Kauraa en muista näillä kulmilla nähdyn, vaikka hevosia on. Vehnää viljellään myös rehuksi. Ohraa näkee jonkin verran. Savolaisten ostetuimmat leivät ovat ruis- ja ohralimppu. Jälkimmäistä kyllä nimittivät Kuopiossa rieskaksi. Herkästi lakoontuvan pitkäkortisen rukiin viljely on niin vähäistä, että olkihimmelit alkavat olla muisto vain. Taitaa enin osa Suomessa käytetystä rukiista tulla Puolasta. Keski-Euroopassa ruista syövät vain siat ja täällä Pohjois-Euroopassa suomalaiset. Ajoiltani pohjois-Karjalan maaseudulla on jäänyt mieleeni, että harvoin sai taloissa selvää ruisleipää, vaan useinkin vihertävää, hieman kitkerähköä ohralimppua.