torstai 15. syyskuuta 2011

k 25

Aikoinaan Suomen urheilevalle nuorisolle rakennettiin hyppyrimäkiä kaikkialle, mistä vähänkin yppylää löytyi. Se oli Eino Kirjosen ja Aulis Kallakorven kulta-aikaa 1950-luvulla. Innostuksen mentyä ohi ja mäkien profiilin muututtua lahosivat hyppyritornit. Oheisesta mäestä kerrotaan hypätyn vielä 1990-luvulla. Vanhoista mäistä todella hypättiin, toisin kuin nykyisistä nykäsmäistä. Tuosta hyppyrin nokastakin näkee, että nenälleen putoaa, jollei ylöspäin ponnista.

Alastulon reunalla mäkeä mainostaa parheyrityksenä toiminut Rederi Ab Engship, joka yhtiön myyntihetkellä perheyritys Rettigille 1990-luvun jälkipuoliskolla omisti 11 kuivalasti-, kontti- ja RoRo-alusta.
Lähettänyt klo
Tunnisteet:

5 kommenttia:

  1. Tiitsa ( Tuula Laakso)15. syyskuuta 2011 klo 17.26

    Voi, että. Tuohan on komea mäki, ihan toista kuin meidän mäkemme. Kallion jatkeeksi rakennettu nysä josta sai komean alastulon. Pää edellä ojaan =DD

    VastaaPoista
  2. KooTee15. syyskuuta 2011 klo 21.10

    ehkä n. 30 metriä rekka tuossa mäessä =D

    VastaaPoista
  3. a-kh15. syyskuuta 2011 klo 21.13

    Siitä on hypätty kriittiseen pisteeseen asti, 25 m.

    VastaaPoista
  4. KooTee15. syyskuuta 2011 klo 23.41

    Oletko varma ettei joku hurjapää ole hypännyt tasaiselle asti vanholla mäystimillä varustetuilla kunnon vanhan ajan puusivakoilla.

    Minäkin lopetin kilpahiihdon, kun entinen kilpakumppani ohitti minut mainitunlaisilla välineillä varustettuna lisäksi vielä oikein kunnon kumiteräsaappaat hiihtojalkineina =DD

    VastaaPoista
  5. a-kh16. syyskuuta 2011 klo 0.37

    Minä olen hiihtänyt vastaavilla varusteilla koulun hiihtokilpailussa ja tullut kolmanneksi, vaikka toinen suksi oli pullo. Sitkeys palkitaan.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)