perjantai 23. syyskuuta 2011

kotirantaa


Veden vierellä asuminen on minulle tärkeää, olkoon se sitten joki, järvi, meri tai lampi. Kaikilla niillä on terapeuttinen puolensa, jopa pihamaan lätäköillä. Yllä on eilen otettuja pilvisen päivän kuvia. Tänään paistaa aurinko, mutta lämmintä on vain 12 astetta. Länsituuli puhaltelee 9 m/s.

7 kommenttia:

Pia Koskinen-Sanchez kirjoitti...

Hei. Blogissani on jotakin sinulle.

Tiitsa ( Tuula Laakso) kirjoitti...

Kyllä, vesi on tärkeä elementti. Itse haluaisin asua myös aivan rannalla, jotta vesi näkyisi ikkunasta, olkoonkin sitten mitä vettä hyvänsä (no sade ei riitä)
Onneksi tämä Heinola on lähes veden ympäröimä =DD
Kauniit rannat.

a-kh kirjoitti...

Pia

Kävin blogissasi. Kiitokseni ansiottomasta arvonnousustani.

tiitsa

Heinola on luonnonkaunista aluetta, ja Heinolan maalaiskuntakin.

Siellä Heinolassa eli muuan vanhempi herra, joka tiesi Heinolan kirkosta kaiken tietämisen arvoisen.

Toinen Pukkilan veljeksistä oli siellä aikoinaan kirkkoherrana, Antti tai Matti. En viitsi tarkistaa.

Risto Santala kirkon piiristä muutti Heinolaan ja Ahti Fredriksson työväenliikkeen piiristä.

Eko kirjoitti...

Kyllä se avara järven selkä tai meren ulappa on sellainen 'terapeuttinen' maisema ettei se enään siitä parane.
Voi vetäistä henkeä vähän syvempään...!
Kokemuksesta tässä vähän haastelin...
Hyvää viikon loppua...!

a-kh kirjoitti...

Eko

Kiitos samoin!

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Veden läheisyys on tosiaan tärkeää... Se ruokkii monia aisteja, näköä, kuuloa, haju-aistia, jopa veden koskettaminen rauhoittaa. Onnellinen se, joka näkee ikkunastaan vettä, melkeinpä yhtä onnellinen on se, jolla on lyhyt matka veden ääreen. Tunnen tosin muutamia tapauksia, jotka eivät nauti lainkaan veden läheisyydestä, joten taas tuli todistettua se, että meitä on moneen junaan...:)

a-kh kirjoitti...

pitsit

Olkoon maaravuillakin oma junansa.